Tangshan - retki ei-minnekään ja kaikkialle

Maan hermokeskuksen sykkeessä unohtaa helposti, miten keskiverto kaupunkilainen Kiinassa oikeasti elää. Kansainvälistyneiden suurkaupunkien - erityisesti Pekingin ja Shanghain - asumisoikeuslupia (户口, hùkǒu) tavoitellaan kuin tarujen nuoruuden lähdettä. Reaalisosialismin perintönä Kiina kontrolloi yhä rautaisella otteella maan sisäistä muuttoliikettä. Suurkaupunkiin muuttaneelle ulkopaikkakuntalaiselle em. luvan - siis paremman sosiaalisen statuksen ja paremman elämänlaadun - saaminen vaatii paljon työtä, menestystä, suhteita ja onnea. Suurin osa kiinalaisista ei uskalla suurkaupunkien asuinluvasta edes haaveilla. Haaveilijoista vain harva onnistuu.

Kiinan karttaa katsoessa vaeltaa silmä levottomasti toinen toistaan tuntemattomammasta kaupungeista toiseen. Suomen mittakaavoihin tottuneelle on vaikea ymmärtää, että jok'ikinen Kiinan poliittiselle kartalle päässyt neverheard-kaupunkikin on asukasluvultaan vähintään Suomen eteläosien "suurkaupunkien" kokoinen. Yli miljoonan asukkaan kaupunkeja löytyy miltei sata. Kuka on ikinä kuullutkaan sellaisista miljoonakaupungeista kuin Anshan, Shantou tai vaikkapa Quanzhou? Valtaosa Kiinan kaupunkiväestöstä kuitenkin elää näissä ja sadoissa muissa unohduksen linnakkeissa. Kaupungeissa, joista kukaan ei ole ikinä kuullutkaan, ja joiden nimen olet jo unohtanut tätä lukiessasi. Harmaan tylsissä ja persoonattomissa miljoonien asukkaiden tuppukylissä, joissa ei ole mitään nähtävää tai tehtävää. Kaupungeissa joiden parin tuotantoalan ympärille rakentunut talous vetää höyryveturin lailla, mutta jättää tunteen siitä, että edistys ja aika ovat pysähtyneet. Kaupungeissa, joiden katukuvassa mikään ei ole kiehtovan uutta tai vanhaa. Kaupungeissa joiden kaduille ei ulkomaalaisia tai massasta poikkeavia paikallisia eksy.

Viikonloppuna tutustuin erääseen tällaiseen kaupungiin. En haluaisi kuulostaa vähättelevältä - jopa halveksivalta - mutta en voi olla kauhistelematta sitä ajatusta, että miljoonat ja taas miljoonat ihmiset tässä maassa viettävät koko elämänsä näissä kaupungeissa, joista ei voi sanoa mitään kiinnostavaa tai kaunista. Minulle reilu vuorokausi heidän elämässään riitti. Tangshan sijaitsee kahden tunnin junamatkan - mutta kaikissa muissa suhteissa aurinkokunnan - päässä Pekingistä. Lika, tyhjyys ja harmaus täyttävät kaikki aistit. Kaupunki, jonka ainoo nähtävyys on erään maailmanhistorian tuhovoimaisimman luonnonkatastrofin muistomerkki masentaa kävijän. Kaupunki, joka haluaa muistaa vain tuhoutumisensa ei ansaitse tai kaipaa tulla muistetuksi.

Tangshanin maanjäristyksessä kuoli arvioiden mukaan
yli 250, 000 ihmistä. Ajatus paikan päällä on herättävä.
Jokaisen muistoseinän nimen taakaa löytyy tarina äkkinäisesti
 katkenneesta ihmiselämästä.

Kuolonuhrien lisäksi jätti järistys jälkeensä apokalypstisen näyn.
Koko kaupunki oli rakennettava uudestaan tyhjästä.